(Kätkijät)
Studio Ghiblin animaatiota. Kesä ja maaseutu. Seesteiset päivät. Yksinäinen talo, skidi sairasvuoteella ja ripaus taikaa talon nurkissa: hyvänsuopia pikkupihistelijöitä piileksimässä aikuisten katseilta, minding their own business.
Ehkei juonesta ole kummempaa selitettävää. Musta hienoa oli hahmojen koreilemattomuus, kaikenlaisen sarkasmin poissaolo ja pyyteetön ystävyys. Varovaisuuden, haurauden, näkymättömyyden ja nähdyksi tulemisen kuvailu silloin kun se todella on joku juttu.
Sitten kanssa se, miten kätkijöiden maailma oli ihmisten rinnalla hetkellinen ja vähenevä. Tavallaan jatkuvasti vasaran alla, sukupuuton partaalla. Ja silti niin vahvasti pienissä ilonaiheissa kiinni (sokeripalat yms.) että joku tajuaa alkaa suojella sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti