Gamer (2009)

Median ja todellisuuden sekoittumista on käsitelty aiemmin varsin onnistuneesti useita kertoja (esim. Videodrome). Tappavat reality-showt ja kilpailut ovat myös kirvoittaneet useita leffoja (Juokse tai kuole, Kymmenes uhri, Battle Royale...). Pelien ja todellisuuden sekoitus, pelien väkivaltaisuus ja todellisuuden hämärtyminen ovat jokaviikkoisia puheenaiheita jos nyt ei ihan jokaisessa valtamediassa niin ainakin kaikkitietävän internetin kaikkia mieliä olevilla keskustelupalstoilla.

Gamer yhdistää tämän kaiken. Tulevaisuudessa pelaajat ohjaavat oikeita ihmisiä oikeassa maailmassa. Jotkut ohjattavista hahmoista joutuvat mukaan räiskintäpeliin, taistelemaan henkensä puolesta. Toiset "käyvät töissä" Second Lifeä ja Simsiä muistuttavassa absurdissa todellisuudessa, missä kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, joskin yleensä tyypit vain tyytyvät näyttämään tissit tai pitämään hassua hattua. Arvatenkin päähenkilö joutuu riehumaan pyssy kädessä.

Gamerin tarina on oikeastaan aika hyvä lajissaan, eikä näyttelijätkään ihan täysin surkeita ole. Viihdyttävyyttä haittaa epilepsiaa aiheuttava valojen välkytys ja (sohvalta kuultuna) pahoinvointia aiheuttava leikkaus ja kameratyö. Jo valmiiksi tehokas ja vauhdikas toiminta ei kaipaisi yhtään lisää viiden framen leikkauksia jostain vilisevästä tai tarkoitushakuisesti kieppuvasta kamerasta. Peleistä haettu estetiikka päähahmoa seuraavine kameroineen ja hud-elementteineen on kyllä paikallaan ja toimivaa. Tosin peleissäkään ei ole näin paljoa satunnaisesti spawnaavia vihollisia ja spatiaalisesti täysin sekavasti kerrottua toimintaa. Välillä leffassa on jopa oivaltavia ja kauniita kuvia, joten ihan kaikkea ei ole sentään pilattu.

Mahtaakohan MTV sukupolvikaan enää tajuta mitä nämä sekavat kuvat heille kertovat (tai välittää)?

Väkivallan vihollinen 3 (1985)

Kasaritoiminta on parhaimmillaan parhautta, mutta huonoimmillaan armotonta roskaa. Ensimmäinen Väkkis oli muistaakseni lähempänä ensimmäistä, kolmas toista.

Juonihan nyt on se perus, kyttä on mätä ja anti-irokeesijengi otsamaalauksineen terrorisoi pitäjää. Eihän siinä muu auta kuin arkkitehdin ostaa järein mahdollinen pistooli ja pistää tuulemaan. Oikeasti tämä on toimintaan ja varmasti osittain tahalliseen kämppiin verhottua yhteiskuntakommentaaria.

Alkupuolella homma pysyy ihan kohtalaisesti hanskassa, joskaan hemmetin köpöiltä kasaripusupätkiltä sun muilta ei voida välttyä. Lopputaistelu on kasa irrallisia, huonosti yhteen leikattuja kohtauksia. Tällä kertaa edes minä en viitsi valittaa nykyleffojen tahdista ja vanhojen aikojen hyvyydestä. Tahdistus vain on ihan hanurista.

Kiitos porukat, kun en saanut katsoa näitä rainoja tuoreeltaan. Ei siksi, että ne olisivat olleet väkivaltaisuudessaan vaarallisia nuoren miehen henkiselle kehitykselle, vaan siksi, että ne olisivat huonoudellaan vaikuttaneet elokuvantajuuni. Kun on nähnyt vain seitsemän elokuvaa, ei välttämättä erota laatua laardista.