D.W. Griffithin episodi-spektaakkelissa etsitään rakkautta suvaitsemattomuuden keskeltä. Griffith leikkaa lomittain suvaitsemattomuuden ilmentymiä neljästä eri aikatasosta: nykypäivän luokkataistelusta, Jeesuksen tuomiosta, Ranskan uskonsodista ja Babylonin taisteluista. Orionin kopio oli musiikiton.
Griffithin mammutti muistetaan erityisesti Babylon-jakson lavasteista ja tuhansista avustajista. Käsittämättömiä nuo kyllä ovatkin. Peter Jackson on ne tainnut nähdä.
Hollywoodin sensuurittomat ensivuodet olivat huikeita. ”Gorea” on miltei saman verran kuin Piraijassa: päitä tippuu ja lapsia heitellään. Yhteiskunnallinen saarnaus on myös väkevää: se nostaa esiin nykyisen hyvinvointivaltiokeskustelun ulkopuolelle jätetyn kysymyksen hyväntekeväisyyden ongelmista. Griffithin mukaan se oli monilta osin tunkeilevaa ja kiitollisuutta vaativaa. Apua sai vain jos kuunteli joutilaan yläluokan jorinoita. Suvaitsemattomuudessa yläluokka tarjoaa apuaan myös sitä kaipaamattomille, koska päätavoitteena onkin vain päästä tuputtamaan tunkkaista moralismia
Blogin sisäisenä viittauksena huomioitakoon, että Babylon-lavasteet on yksi lokaatio LA Noire -pelissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti