Arnold hoki aina palaavansa takaisin ja siinähän äijä taas on vuosien jälkeen on liikkumassa kuvissa, vaikka liikkuukin hitaammin ja käy mieluusti istumaan.
Eipä mitään, paluunäytös oli yllättävänkin viihdyttävä actionhurvittelu ilman turhaa prameilua: tosipaha rikollinen pääsee haneen ja sillä on niin nopea auto ettei sitä voi saada kukaan kiinni - ei ainakaan neuvottomana hikoileva FBI tai mitkään nuoret klopit jotka ei osaa edes pitää asetta kädessä. Ainoana esteenä täydelle pirun irtipääsemiselle seisoo viimeisellä rajalla mitätön pikkukaupunki, mutta vähänpä konnat tietävät millainen has-been siellä jo paraikaa jakelee apulaisseriffin lätkiä instantille nostoväelle.
Jos nyt jaksais purnata, niin kelmiosasto oli harmillisen väritöntä ja munatonta sakkia. Toisaalta hyvispuolella Arnoldin riveissä sätki vahvana riitasointuna Johnny Knoxville, karvalakissaan ilveilevänä lurppanaamana kuin Mad Max 2 :n universumissa dipattu kummallinen Uuno Turhapuro -hahmo.
