25.3.2013

La Ardilla Roja (1993)

(Punainen orava)

Tyhjyys, synkkä ilta ja synkkä mies sillankaiteella jättämässä elämää. Tällaiseen avauskuvioon ja kaiteen läpi pudotukseen moottoripyöräilee pian tyttö, joka menettää iskussa kaiken muistinsa.

Kuka hän on, mistä tuli? kysellään ruudussa ja ruudun ulkopuolella, mutta sulavasti sanaileva, jo äskeiset itsemurha-aikeensa unohtanut 'Jota' ei jäädy kiperissä kysymyksissä. Häiskä sepittää mimmille yhteisen historian lennossa: Punaisen Oravan leirintäalueellehan tässä oltiin menossa, oon rokkari ja tein susta kerran biisinkin.

Tuohon tapaan saatellaan kaksi päähenkilöä näyttämölle ensimmäisten sekuntien aikana. Seuraa aurinkoista kieroutunutta unelmaa, ja mukaan silloin tällöin roiskahtelevia pahaenteisen tummia sävyjä.

Erikoinen leffa. Hauskasti ja varoittamatta vaihtui kerronnan tavat, mikä tosin pudotti meitsin pari kertaa kyydistä kun oon tottunut niin paljon yksinkertaisempaan ralliin.

2 kommenttia:

  1. Julio Medemin alkupään tuotanto on kyllä parhautta.

    VastaaPoista
  2. Mitähän sille oikein tapahtui? Lucia ja seksikin oli vielä mainio, mutta sen jälkeen tuotanto ensin hiipunut ja sitten loppunut.

    VastaaPoista