Minua on aina kiehtonut osaavien ihmisten luomisprosessi ja luomisen tuska. Enkä tarkoita pelkästään taiteilijoita, kuten Jackson Pollockista kertovassa elokuvassa, vaan myös muita työhönsä pakkomielteisen vimmaisesti suhtautuvia hienoja ihmisiä, kuten John Nashia Kauniissa Mielessä. Indie Game: The Movie (IGTM) on tarina oman kansani - pelintekijöiden - luomisen tuskasta ja pelintekoprosessin vuoristoratamaisesta epätoivon ja onnen bipolaarisesta sekoituksesta.
IGTM seuraa muutaman merkittäväksi nousseen indiepelin tekoprosessia. Pelaava kansa saattaa tunnistaa nimet Fez, Braid ja Super Meatboy. Jos ei kilauttele kulkusia, ei se mitään. Pelituntemus ei ole pääosassa, tekijöiden tuntemukset ovat. Kengännauhabudjetilla, tai jopa ilman sitä työskennellessä epätoivo ehtii ryömiä puseroon useammankin kerran. Ihmissuhteet joutuvat koetukselle pelinteon viedessä kaiken hereilläoloajan. Mutta näillä ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa. He varmaan kuolisivat jos eivät tekisi pelejä. Tätä on luomisen tuska.
IGTM rahoitettiin osittain Kickstarterin joukkorahoitusprojektina, minkä ansiosta omakin nimeni vilahtaa lopputekstissä - jossain siellä 1500 muun lahjoittajan joukossa. Rahalla saatiin valmiin haastattelumateriaalin oheen hipsterhenkistä luontokuvaa hassulla rajauksella ja letkeän loungahtavaa musiikkia. Sekä aikaa toteuttaa luovaa leikkausta. Ei mennyt ehkä hukkaan nekään rahat, leffa palkittiin muunmuassa Sundancessa, jota indie-ihmiset tietenkin arvostavat Oscareitakin enemmän.
Sikäli kovasti osui omalle kohdalle, että kyllä tätä välillä alahuuli väpättäen piti katsoa. Täytynee sijoittaa vähän lisää rahaa super prolonged extended whatever blu-rayhyn, jossa taitaa olla paljon leffasta pois tiputettua materiaalia monista kiinnostavista pelituotannoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti