James Bondin reboot alkaa erittäin genretietoisella mustavalkoisella noir-pätkällä. Mise-en-scene, valaistus, varjot, kuvakulmat ovat kuin suoraan Orson Wellesin kädestä. Yhtäkkiä ruutu räjähtää käsivaralla kuvattuun ääriväkivaltaan ja tiukkaan leikkaukseen. Tästä on hyvä jatkaa yhteen Bond-leffojen tiukimmista aloitusjaksoista - parkouria ja paukkurautoja! Alkuanimaatio on kyllä pettymys ja eroaa tyyliltään radikaalisti viimeisten 20 elokuvan introista. Eihän siinä ole edes vähäpukeisia nais-silhuetteja.
Mutta sitten itse elokuvaan. Täysin päättömäksi äitynyt Bond-universumi kaipasi jo muutaman elokuvan ajan kipeästi uutta alkua. Daniel Craig valikoitui tuomaan keskuuteemme entistä kovemman, vakavamman ja realistisemman Bondin. Tähän on epäilemättä ollut vaikuttamassa pari muuta JB:tä: Jason Bourne ja Jack Bauer.
Kun aiemmin Bond-vihulaiset kuolivat näyttävien volttien ja piruettien saattelemina, uuden Bondin maailmassa veri lentää kuin Peckinpahin valtimosta. Tai ainakin Bond ottaa turpaan niin että naama on ankarasti ruvella ja palleja kipristelee katsomossa saakka. Dialogissa on edelleen flirttiä ja kaksimielisyyksiä, mutta enää James ei enää vaivaudu lataamaan yhden rivin latteuksia vihulaisten ruumiiden edessä.
Kun Bond astuu Vesper Lyndin kanssa suihkuun, tiedämme kaiken muuttuneen. Tuo kohtaus määrittelee uuden Bondin paremmin kuin mikään muu. Se myös motivoi Bondin toimintaa ainakin parin seuraavan elokuvan ajan.
Kuvallisesti ja kerronnallisesti Casino Royale on jämäkkää tavaraa. Vaikka tarinaan hypätään modernisti vauhdissa, ehditään taustoja selittää myöhemmin riittävästi, mutta ei liikaa. Kerronta on loogistaja elokuvan käänteiden seuraaminen on helppoa. Tällä kertaa jopa leikkaus on onnistunutta. Vaikka tahti on välillä armoton, ei sekaan ole eksynyt kovinkaan monta turhaa kuvaa. Tästä saisivat muutkin modernit toimintaohjaajat ottaa oppia.
Oppia saisivat ottaa myös kerronnan dynamiikasta. Elokuvan rytmitys on varsin onnistunutta. Räjähtävä toiminta katkaisee rauhallisemmat jaksot, eikä Tarantinomaisia töksähdyksiä pääse käymään.
Jos digiefektejä on käytetty, niitä ei huomaa ennen kuin lopun turhan eeppisessä romahduksessa. Bond on jälleen aito asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti