Ensimmäiset pari Die Hardia ovat toimintaelokuvien ehdottomia klassikoita. Eikä tämä kolmaskaan ihan paska ole. Väliäkö tuolla, jos Bruce ottaa damagea sen verran, että tavan tallaaja olisi kuollut noin 74 kertaa. Pääasia, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Willisin roolihahmo John McClane on varsin hyvä ilmaisemaan itseään paitsi aseellis-fyysisesti, myös verbaalisesti. Kun ikikrapulaiselle ex-poliisille annetaan kaveriksi kaikkien aikojen sanaseppo, Samuel L. Jackson, ulottuu letkeän ylitsevuotavainen toiminta myös dialogin puolelle. Hillitöntä. Jeremy Irons täydentää mojovan pääosakaartin. Eikä toki sovi unohtaa Tony Halmeen vakuuttavaa noin viiden sanan puheroolia.
Toimintakohtaukset ovat huippuluokkaa. Elokuva tehtiin kuitenkin aikana, jolloin kaikkea ei vielä voitu pilata digitaalisella virtuaaliroskalla. Siksi leffassa on jotenkin mukavan aito meininki. Muutamat kompositioefektit erottuvat selkeästi epätasaisen värimäärittelyn takia.
Kyllä tämän nyt jaksoi ehkä viidennenkin kerran katsoa. Krapulassa.
Mä taas en oo tainnu vielä kertaakaan nähä tätä, eli melko oudosti onnistunut putoomaan johkin väleihin omilta listoilta. Jo vuodesta -95? huh huh.
VastaaPoista