Elokuva alkoi aikamoisena sillisalaattina, tai oisko parempi metafora tässä pilvisalaatti: joku pilvien muodostumisen seuraaminen mistä katsoja yrittää hahmottaa tunnistettavaa kuviota. Kankaalle tykitetään useita hahmoja ja vaihtuvia mestoja, samoja muutamia näyttelijöitä vahvasti maskattuna eri rooleissa ja vaikuttamassa eri aikakausissa vaikka missään ei näy aikakonetta.
Jonkin aikaa pähkäiltyäni että mitä hulluutta tämä taas on, alkoi hommasta vähän saada otetta. Temaattisesti kaikissa sirpaleisissa stooreissa käsiteltiin samantyyppisiä kuvioita:
totuutta, valtaa, oikeudenmukaisuutta, uskomista johonkin ja rohkeutta tottelemattomuuteen väärämielisen ylivallan edessä. Jotain sinnepäin, että miten tunnistaa seisovansa hyvien puolella, ja kenen vuoksi ja minkä puolesta sitten pysyä sortumatta.
Hahmojen runsaan määrän vuoksi ne jäi mulle ohuiksi, melkein pelkiksi vaihtuviksi kasvoiksi, mutta varmaan tarkoituskin oli painottaa nimenomaan tekoja mitkä toistuu läpi historian samanlaisina, vaikka tekijät ajatteleekin olevansa ainutlaatuisia yksilöitä. Sanoma ei ihan niin kumouksellisesti vaikuttanut, että koko setti juonineen ois noussut korkeammalle sinällään hauskasta maskeerausshowsta ja ammuskelusta. Mutta kyyyllä tää siis viihdyttävä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti