Ruotsalaista lähiödraamaa missä kamera ei paljon liikkunut kuvissa, seurasi vain rauhallisesti toljottaen eri elämissä riutuvien tyyppien ongelmanratkaisua. Vaiko ratkaisemattomuutta: kaikille tais olla yhteistä että jotain on suht pahasti pielessä, mutta sitä ei uskalleta lähteä selvittämään, eikä pyytämään keltään apua. Kukin vain parhaansa mukaan koetti hälventää tilanteensa kestämättömyyyttä valheilla ja poissulkemisilla, että eihän tässä nyt oikeastaan niin pahasti mene vaikka vähän turpaan tuleekin, ehkä tässä joku muutos vielä tapahtuu. Sanomatta kai selvää että loppua kohden ajaudutaan kohti jonkinlaista mitan täyttymistä.
Kuvista vielä sen verran, että vaikken itse tajunnut syvempää merkitystä, niin ihan kivalta näytti välistä tarjoillut monokromaattiset rohkeasti kylmä-/lämminsävytetyt, sekä myöskin vastaväritetyt kohtaukset, kun valtaosa kuvista oli hyvinkin harmaata, vaaleaa taitettua sävystöä, niin kuin lähiömeininkiin sopiikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti