Tekeekö New York ohjaajista jotenkin neuroottisia, vai miksi varsinkin Woody Allen aiheuttaa oireilua? Vicky Christina Barcelona kyllä pärjää herran leffoista miltei parhaiten, vaikka on aiheeltaan eniten tavanomainen. En tosin ole onnistunut Alleneita katsomaan kuin jonkun kymmenkunta. Jälleen siis näitä "kuuluisi tykätä, mutta onko pakko jos oksettaa?"
VCB on varsinainen neliö- tai kuutiodraama. Oikeastaan elokuva on vapaamielisten suhteiden ylistyslaulu. Naimishommat onnistuvat, mutta naimahommat eivät. Mukaan on kajautettu iso kasa ihmissuhteiden stereotyyppejä kajahtaneesta exästä seikkailunhaluiseen blondiin ja monivapaamieliseen taiteilijaan.
Pääosanelikko on hyvä, Bardiem ja Cruz jopa erinomaisia. Onneksi Allen loistaa kameran oikealla puolen, eikä pääse näin pilaamaan toimivaa kemiaa. Se mies ei ole koskaan osannut näytellä. Kuvaus on mainiota, eikä intiimejä kohtauksiakaan pilata liialla paljaalla pinnalla. Mielikuvitus on kuitenkin myös elokuvakatsojan tehokkain työkalu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti