Jostain syystä Robert De Niro kaikesta loistavuudestaan huolimatta onnistuu vakuuttamaan minut hyvin harvoin. Samoin Scorsese. Ja kun Scorsese ohjaa De Niroa, mennään fiiliksellä, että "tästä pitää tykätä, mutta ei nyt vaan oikein iske". Ilmiö korostuu varsinkin Scorsesen alkupään tuotannossa.
King of Comedyn tarina on hieno, joskin lopussa kakku vähän lätsähtää. Mutta kyllä reilusti suljettu ja selkeä lopetus sopii tähän tragikoomiseen pakkomielletarinaan paremmin kuin avoin tai surkea loppu.
Vanhan koulukunnan koomikko Jerry Lewis pärjää hienosti metodimestari De Niron vastapallona. Tarjolla on myös muutamia surrealistisen vaikuttavia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti