Kasaritoiminta on parhaimmillaan parhautta, mutta huonoimmillaan armotonta roskaa. Ensimmäinen Väkkis oli muistaakseni lähempänä ensimmäistä, kolmas toista.
Juonihan nyt on se perus, kyttä on mätä ja anti-irokeesijengi otsamaalauksineen terrorisoi pitäjää. Eihän siinä muu auta kuin arkkitehdin ostaa järein mahdollinen pistooli ja pistää tuulemaan. Oikeasti tämä on toimintaan ja varmasti osittain tahalliseen kämppiin verhottua yhteiskuntakommentaaria.
Alkupuolella homma pysyy ihan kohtalaisesti hanskassa, joskaan hemmetin köpöiltä kasaripusupätkiltä sun muilta ei voida välttyä. Lopputaistelu on kasa irrallisia, huonosti yhteen leikattuja kohtauksia. Tällä kertaa edes minä en viitsi valittaa nykyleffojen tahdista ja vanhojen aikojen hyvyydestä. Tahdistus vain on ihan hanurista.
Kiitos porukat, kun en saanut katsoa näitä rainoja tuoreeltaan. Ei siksi, että ne olisivat olleet väkivaltaisuudessaan vaarallisia nuoren miehen henkiselle kehitykselle, vaan siksi, että ne olisivat huonoudellaan vaikuttaneet elokuvantajuuni. Kun on nähnyt vain seitsemän elokuvaa, ei välttämättä erota laatua laardista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti